Takaisin ylös

SENSOMOTORIIKKAA...

Tieto ihmiskehossa kulkee hermostossa. Hermoston toimivuus vaikuttaa paitsi motorisiin suorituksiin myös kognitiivisiin kykyihin ja tunteisiin sekä niiden säätelyyn. Toimiva sensomotoriikka mahdollistaa aistien, aivojen, tukirangan ja hermolihasjärjestelmän yhteistyön.

Nykyään tiedämme, että tämä hermoston ja aivojen välinen vuorovaikutus ohjaa motoristen toimintojen ohella myös henkisiä voimavaroja, sillä se korostaa yksilön persoonallisuuden piirteitä ja tapoja käyttäytyä varsinkin yllättävissä ja stressaavissa tilanteissa.

Kun ymmärrämme hermoston vaikutuksen ihmisen käyttäytymiseen myös yksilön vahvuuksien sekä voimavarojen kokonaisvaltainen hyödyntäminen mahdollistuu ja käsitys yksilöllisyydestä saa aivan uusia merkityksiä. Tässä primitiivireflekseillä on suuri merkitys ihmisen kokonaishyvinvoinnille.

Primitiivirefleksit kuuluvat oleellisena osana ihmisen lapsuuajan kehitykseen. Ne yleensä kypsyvät pois eri kehitysvaiheissa, mutta erilaisten syiden vuoksi osia niistä saattaa jäädä vallalle haittaamaan toimimistamme, oppimistamme, keksittymistämme, suunnittelukykyämme ja stressinsietoamme tai altistamaan meitä kivuille ja säryille ja eriasteisille loukkaantumisille.


Sensomotorinen epätasapainotila

Sensomotorisesta epätasapainotilasta voidaan puhua silloin, kun osa aisti-informaatiosta jää kokonaan saapumatta aivoille tai kun refleksiin kuluu normaalia pidempi aika, jolloin tietoinen tajunta ruuhkautuu.

Kehossa tämä epätasapainotila ilmenee mm. lihaksiston normaalin jäntevyyden puutteena, silmien lihasten ylimääräisenä ponnisteluna ja väsymisenä, motoriikan automatisoitumisen hankaluutena tai kehonpuolten yhteistyön haasteina, mikä on konkreettinen este keskushermoston toimivalle työnjaolle. Nämä epätasapainotilat aiheuttavat mm. oppimiskyvyn heikkenemistä, päättelyn työläyttä mm. sanallisissa matemaattisissa tehtävissä sekä tekstin hahmottamisessa, keskittymisvaikeuksia, ajantajun tai rytmin tunnistamisen vaikeutta, huonoa tasapainoa, loukkaantumisia ja kiputiloja, huonoa itsetuntoa tai tuovat vaikeuksia vuorovaikutukseen ja stressinhallintaan.

Lateraliteetin puute, eli kehon puolten välisen työnjaon ongelma, tarkoittaa käytännössä sitä, että tahdosta riippumattomat toiminnat siirtyvät tiedostetun tasolle ja näin ollen kuormittavat yksilöä entisestäänkin. Ihminen saattaa muuttaa esim. työskennellessään kehonsa tai raajansa asennot jonkin refleksikaavan mukaiseksi, koska kokee olevan helpompi toimia siinä asennossa. Tämä kuitenkin puolestaan vaikeuttaa refleksin vastaisten liikkeiden tai liikesarjojen oppimista ja kuormittaa lihaksistoa aihuttaen kipeytymisiä ja varsinkin urheilussa vakaviakin loukkaantumisia.

Ennen kaikkea päälle jääneet refleksit kuluttavat tärkeitä voimavaroja, mikä rajoittaa jaksamista ja estää yksilöä saamasta kaikkia taitoja käyttöönsä ja estää häntä toimimasta kykyjään vastaavalla tavalla.

Kun ymmärretään kunkin yksilön hermoston luontainen tapa toimia, voidaan myös ympäristöä, omaa toimintatapaa tai esim. urheilusuorituksen harjoittelua muokata sen mukaisesti. Näin saadaan henkilön omat vahvuudet paremmin käyttöön niin työssä, vapaa-ajalla kuin erilaisissa suorituksissa.

Hermoston yksilöllinen, luontainen toimintatapa saadaan selville havainnoimalla kehon toimintakykyä sensomotoristen testien aikana.

Arvioinnissa kartoitetaan motoriikkaa ja kehon koordinaatiota sekä mm. tasapainoa ja silmien toimintaa häiritseviä lapsuusajan spastisia ja primitiivirefleksejä.

 


Reflekseistä sekä niiden vaikutuksista

  • Atnr on refleksi, jonka muuntumiskehitys on saattanut jäädä kesken tasapainoelimen epätarkkuuden vuoksi suoraan tai välillisesti.

    Kehon keskilinjan löytyminen tai ylitys, lateraliteetti, saattaa tuottaa ongelmia. Kehon hahmotus varsinkin ristiselän alueella saattaa hämärtyä.

    ATNR-refleksistä on haittaa etenkin kirjoittamisessa: käsiala voi olla huonoa, isoa tai se ei pysy rivillä, kirjaimet ovat erikokoisia, sanat kirjoitetaan yhteen pötköön ilman sanavälejä tai sanojen loput jäävät puuttumaan. Henkilö saattaa haluta kirjoittaa mahdollisemman lyhyesti, jopa niin lyhyesti, että ulkopuolisen on vaikea ymmärtää viestin sanomaa.

    Myös matemaattiset vaikeudet ovat hyvin yleisiä ATNR -refleksin ollessa vallalla.

  • Stnr on refleksi, joka tekee istumisen vaikeaksi; moni istuu omien jalkojensa päällä. Pitkät ajomatkat voivat kipeyttää selän, lantion asento määrittää niskan asennon ja päinvastoin. Henkilöt, joilla Stnr on vallalla eivät tee esim. läksyjä mielellään kirjoituspöydän ääressä vaan lattialla tai sängyssä maaten.  He tarvitsevat oheistekemistä, kun keskittyvät kuunteluun tai katsomiseen (näpräävät käsillään, piirtelevät, liikuttelevat itseään rytmisesti tms.).

    Huono keskittymiskyky voi johtua Stnr:stä.

    Selkärankarefleksi aiheuttaa ongelmia istumisessa ja tuntoaistin herkkyyttä varsinkin vyötärön alueella.   Henkilöt eivät mielellään pidä kiristäväiä vaatteita vyötärön ympärillä ja ehkä kutiavat helposti.

    Refleksi saattaa aiheuttaa myös pitkittyneen yökastelun 5 vuoden jälkeen.

  • Moro-refleksi aiheuttaa arkuutta, hyökkäävyyttä, säikähtelyjä, impulsiivisuutta.  Henkilö saattaa suuttua nopeasti ja leppyä nopeasti. Moro saattaa aiheuttaa pelkoja ja liiallista herkkyyttä. Koetilanteessa henkilö, jolla on moron jäänne, ei saa itsestään irti sitä mitä hän osaa. On ns. alisuoriutuja.

  • Palmar-refleksi aiheuttaa sen, että tutkittava ei ole välttämättä kätevä käsistään. Henkilöllä saattaa olla  kypsymätön kynäote ja hän saattaa liikuttaa puhuessaan voimakkaasti käsiään.

  • Imemis- ja etsimisrefleksin vahva jäänne aiheuttaa sen, että tutkittavan on vaikea artikuloida vierasperäisiä sanoja.  Hänellä saattaa esiintyä pitkittynyttä peukalon imemistä, sotkuista syömistä tai kuolaamista, tai liikaherkkää tuntoaistimusta kasvoissa. 

  • TLR-refleksi. Tämä aiheuttaa mm. huonoa tasapainoa. Jäykkä tai veltto lihashallinta näkyy mm. juostessa.Hänellä saattaa olla visumotorisia toimintahäiriöitä kuten tarkentamisen ja katseen kohdistamisen ylläpidon vaikeutta. Visuaalinen hahmotus voi olla vaikeaa, mahdollista auditiivista eli kuulon hahmottamisen ongelmia voi esiintyä. Tähän liittyy joisain tapauksissa myös ajan ja kehon rytmin ongelmia. Liikkuminen saattaa olla epävarmaa.

 

Sensomotoriikka ja työhyvinvointi

Sensomotorista metodia on käytetty paljon erilaisissa kehon kuntoutustoimissa sekä urheilussa, mutta sitä ei ole ymmärretty vielä riittävästi hyödyntää henkilöstön kehittämisen tai johtamisen välineenä. Vasta viimeisten vuosien aikana on saatu ensimmäiset kokemukset yritysmaailmasta ja havaittu seuraavia hyötyjä:

  • ajattelu on kehittynyt

  • kivut ovat pysyneet kurissa

  • itseluottamus ja motivaatio ovat lisääntyneet

  • stressinhallinta on parantunut

  • ristiriitatilanteisiin on opittu suhtautumaan rakentavammin

Laajemmin nämä edellä mainitut muutokset lisäävät koko työhyvinvointia ja mahdollistavat entistä paremman menestymisen työtehtävissä. 

 

Sensomotoriikka ja psyykkinen valmennus johtamisessa ja urheilussa

Tietoja kehon sensomotorisesta tilasta voidaan hyödyntää myös psyykkisen valmennuksen ja johtamisen tukena. Mentaalivalmennuksella päästään muuttamaan - tavallaan päivittämään vanhentuneta ohjelmistoja, jotka haittaavat tavoitteellista toimimistamme.

Kun kehon epätasapainotila saadaan korjattua mahdollisimman hyvin ja hermoston kuormitus keventymään, saadaan mentaalivalmennuksestakin huomattavasti suurempi hyöty niin johtamisessa kuin urheilussakin.



Sensomotoriikka ja stressinhallinta

Stressijärjestelmä on lisätehoa antava toimintajärjestelmä. Mutta vain lyhytaikaisesti, sillä pitkittyessään stressi on terveysuhka.

Stressin tiedetään todistetusti heikentävän myös muistin toimintaa.  

Normaalitilanteessa ihmisellä on hyvä stressinsietokyky. Sitä tarvitaan vaikeiden tai yllättävien tilanteiden varalle. Stressin llisääntyessä ja ylittäessä henkilön oman maksimaalisen stressinsietokyvyn, tehtävissä ja toiminnoissa suoriutuminen heikkenee.

Alisuoriutuvasti tai yliaktiivisesti toimivat aistit heikentävät aivojen mahdollisuutta toimia tarkoituksenmukaisesti. Tuolloin aivot automaattisesti kompensoivat heikommin suoriutuvia osatekijöitä. Tämä kompensointi vaatii aivoilta silloin suurempaa työmäärää kuin tilanteessa, jossa aistimusjärjestelmä ja hermosto toimivat normaalisti. Kehon stressiaktivoinnin on noustava korkeammalle tasolle, jotta keho selviytyisi lisääntyvästä työmäärästä. Tällöin stressitaso nousee ja vastaavasti stressinsietokyky vähenee.

Jos aistien yli- tai alisuoriutuminen on pysyvää, jää korkeampi stressitila pysyväksi.

Pitkittyneellä stressillä on tunnetusti lukuisia negatiivisia vaikutuksia, kuten

  • heikentynyt immuniteetti, mikä lisää alttiutta tartuntatauteihin ja allergioihin

  • heikentynyt muistin toiminta ja keskittymiskyky

  • vaikeuksia ylläpitää laadukasta toimintaa

  • käyttäytymisen ongelmia ja vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä

  • kohonnut riski psyykkisille oireille

  • ns. alisuoriutuminen

  • burn out -oireyhtymä

 

Lopuksi

Koska pitkäaikaiset stressin vaikutukset aiheuttavat suoraan tai välillisesti mm. oppimisen ja jaksamisen ongelmia sekä fyysisiä sairauksia, on stressinhallinta oleellisessa osassa niin opiskelijoiden, urheilijoiden kuin työhyvinvoinnistaan huolehtivienkin itsehoidossa. On myös huomioitava, että vaikka ihminen pystyisikin poistamaan ulkoiset stressitekijät, saattaa hänen oma kehonsa kuormittaa arjesta selviytymistä refleksijäänteiden kautta turhaan niin, ettei yksilö saa omia vahvuuksiaan käyttöönsä.

Sensomotorinen kuntoutus ja harjoitteet voivat olla apuna tällaisissa tilanteissa.